nisäkkäitä
Nisäkkäät ja varsinkin ravintoketjun yläpäässä vaikuttavat pedot ovat olleet minulle lapsesta asti unelma ja kiinnostuksen kohde. Kuvaustaipaleeni alussa, 1970-80 lukujen taitteen aikoihin, maastossa vietetyt yöt ja sen äänet jäivät lähtemättömästi ajatuksiin. Kesäyö vangitsi mielen, se poltteli ja vaati lisää ymmärrystä. Ilomantsin Koitajoella kesäyössä pentuineen ulvova susi kesällä 1983 sytytti rakkauden joka palaa edelleen. Karhuistakaan ei ylettömästi tuohon aikaan ollut kuvamateriaalia, ei ollut valmista kaupallisuutta, eikä juurikaan myöskään suuria onnistumisia. Sitähän piti sitten itsekin kokeilla ja vahingoista kai viisastui... Kaikesta kuitenkin oppi ja kalustokin hieman vuosien saatossa parani. Oli huikeaa tavata ihmisiä, joiden sydän sykki samalle aiheelle, sai vaihtaa kokemuksia ja oppia taas lisää. Tälläkin sivustolla julkaisen yli 35 vuotta vanhoja karhukuvia. Nyt kun miettii vuosikymmeniä taakse: pölyäviä itärajan teitä, hiljaisia suopuroja, kahvitulia, kuvausrinkkoja, vaatimattomia itsekyhättyjä kuvauskojuja ja suoranaista rauhaa, jonka soilla kohtasi...Tuntuu todella kaukaiselle unelle.
Suomalaiseen eräkulttuuriin mahtuivat tuohon aikaan kaikki samoille tulille. Kirjoitin hollantilaiseen metsästysalan julkaisuun muutaman jutun maamme eränkäynnistä 90- luvulla ja keskustelusta sen ympärillä. Hollantilaiset olivat erityisen kiinnostuneita suurpetojen kanssa elämisestä ja siitä villistä luonnosta, jonka se osaltaan tarjosi. Artikkeleissani kehuin vuolaasti maamme ihmisten suhtautumista ja sitä miten suurpedot ovat osa normaalia yhteiskuntaa. Täällä ollaan ja eletään metsien keskellä. Metsästäjät, harvalukuiset luontokuvaajat, marjanpoimijat ja tilalliset, kaikki puhuvat lähes samalla kielellä: "Metsä on turvamme, eikä siellä ole mitään pelättävää"- En tiedä missä kohtaa mentiin tilanteeseen jossa joudun kysymään itseltäni: "Kuka varasti maamme eräkulttuurin". Myönnän että ajattelen usein maailman olleen silloin vielä puhdas ja erilailla inhimillinen elämän kehto, jossa myös maamme suurpedoille oli tilaa.